Kuunsolmulinja on
astrologisessa kartassa akseli, joka kertoo Auringon ja Kuun ratojen
leikkauspisteestä. Avaruudessa ei ole tällä kohdalla mitään liikkuvaa murikkaa,
vaikka kuinka tähyäisimme tähän eläinradan kohtaan. Kun Aurinko ja Kuu ovat
molemmat tällä ”kuvitteellisella” tai teknisellä akselilla, kertoo tämä
Auringon ja Kuun ratojen kohtaamisista. Tämä näkyy meille visuaalisesti Maahan
siten, että joko Kuu kulkee Auringon editse ja tulee Auringonpimennys, tai Maa
osuu Auringon ja Kuun väliin sillä tavoin, että hetkeksi Kuu ei saa heijastavia
säteitä, ja tulee Kuunpimennys.
Koska planeetat kiertävät Aurinkoa radoillaan, ja Kuu
kiertää Maata omalla radallaan, on luonnollista että välillä tulee näitä
pimennyksiä, joita kutsumme eklipseiksi
astrologiassa. Aurinkokunnassa Maan ja Kuun kierrot ovat säännöllisiä, ja tästä
johtuen myös pimennykset tapahtuvat tietyssä syklissä. Ne eivät siis ilmaannu
mitenkään odottamatta rangaistuksiksi meille, vaan ovat osa täysin normaalia kiertokulkua.
Ylläesitellyistä syistä on harmillista, että pimennyksiin
suhtaudutaan pelokkaasti. Astrologisissa keskusteluissa on tavallista, että
pimennyksen kohdistumisen omalle kartalle ajatellaan ”aiheuttavan” jotakin
pahaa. Pimennyksen ajatellaan ilmanmuuta osoittavan jotakin vaarallista tai
ikävää asiaa. Tällainen tulkinnallinen perinne saattaa karkottaa astrologian
parista valoisampien harrastusten pariin.
Tottahan se on, että teknisesti pimennyksessä aina hetkeksi
pimenee silmistämme jokin kohde. Aurinko tai Kuu joutuu varjon peittämäksi,
huppuun ja jää piiloon. Tulkinnallisesti pimennyksen vastaavuuden voisi kääntää
jopa nurinpäin: on kuin sulkisimme hetkeksi silmämme keskittyäksemme täysin
tiettyyn asiaan tai ajatukseen. Silmät suljettuina meillä on tuokio aikaa
kohdistaa tietoisuutemme, miettiä seikka uudelleen ja harkita.
Pimennysten osumisen omalle kartalle voisi ajatella
vastaavan kohdevaloa tai tietoisuuden kärjistymistä
tuohon pimennyksen linjalle (Auringon ja Kuun asteet eläinradalla) jäävän
tekijän maailmaan, oli se sitten oman kartan Aurinko, Kuu tai jokin kartan
akseleista. Pimennys on kuin kyltti, joka osoittaa, että juuri tämä asia pitää ottaa
huomioon. Tässä ei pitäisi olla mitään pelottavaa, etenkin kun
oivallamme sen olevan osa luonnollista sykliä.
Kuunsolmuakseli on meidän taivaan valojemme yhdistelmä, ja
symbolisella tasolla solmujen voidaan ajatella sisältävän näiden molempien
kirkkauden. Solmut liittyvät aikaan, ja osoittavat jokaista eläinradan merkkiä
ylittäessään kunkin ajanjakson keskeisimpiä asioita. Nämä ilmenevät ajassa ennemmin
sisäisellä alitajuisella ja psykologisella tasolla, eivätkä vastaa sellaisenaan
tapahtumia.
Kun etsitään riittävästi aineistoa, ihan jokaiseen
astrologiseen tapahtumaan voidaan yhdistää pahoja, huonoja ja ikäviä asioita,
ja näin on pimennyksen alle tulleiden oman kartan planeettojenkin kohdalla.
Tämä kertoo kuitenkin vain elämästä, johon kuuluu koko kirjo ylä- ja
alamäkineen, menestyksineen ja polvilleen lankeamisineen. Elämä ei ole pelkkää
ruusuilla tanssimista, ja monien asioiden negatiivisuus on yllättäen oman
päämme sisällä. Jokin tapahtumahetkellä vaikealta tuntuva seikka voi
jälkeenpäin ymmärrettynä olla juuri se, mikä auttaa elämässä eteenpäin.
Jälkiviisaasti voisi jopa ajatella niin, että olisinpa silloin ymmärtänyt
asiakokonaisuuden, niin asioihin suhtautuminen olisi ollut paljon helpompaa.
Pimennys saattaa juuri tuonkaltainen herkkyysaika
ymmärtää jonkin asian nivoutuminen isompaan yhteyteen, kunhan kohdistamme
huomiomme sen miettimiseen. Näin ajateltuna mielestäni on sääli, että hukkaamme
meille tarjotun ”kyltin” ja sen sijaan kavahdamme pimennystä peloissamme.
Pimennykset ovat osa elämää, eikä sitä pidä pelätä.
